Minulla ei ole ketään

MINULLA EI OLE KETÄÄN –viesti tosiasiassa on, että tarvitsen jonkun, joka tekee minut ehjäksi. Yksinäisyyden voi poistaa vain se, joka sen on aiheuttanutkin, joku, jonka voin omistaa. Yksinäinen hakee jotakin, joka poistaisi yksinäisyyden. Tämä on kova vaatimus toiselta.

Yksinäinen on siis kokenut hylkäämistä, torjuntaa, loukkaamista, pettymystä. Hänellä on oikeus kokea yksinäisyyttä. Jos vanhemmat ovat osallisia tähän, kukaan muu ei voi täyttää syntynyttä tyhjiötä; se on lapsen kokemus – nimenomaan aikuisena. ”Vahva” ja ”päteväkin” voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Ihminen käy epävarmaksi olemassaolostaan.

Yksinäisyyden tunne on, ettei ole ketään – tosiasiassa ei ole yhteyttä. Syntyy eristäytymistä ja turvattomuutta, tunteita kielletään tai tukahdutetaan. Puhutaan torjunnasta: itsesääli, sex.asiat, pakeneminen riippuvuuksiin, depressiot, aggressiot.  – N.75 % tunteistamme, jotka kohdistamme toiseen ihmiseen, kuuluisivat todennäköisesti vanhemmillemme (Kristeri, 2011).

Yksinäisyyden tunnetta voi sävyttää katkeruus, ylpeys, itsehalveksunta ja syyllisyys. Meitä yksinäisiä on hiljaisia, torjuttuja, kiusattuja, on menetyksiä ja epäluuloa. Me jäämme helposti kehällisen ajattelutavan vangeiksi. Meillä kaikilla on epäluulomme! Yhteydenottaminen voi tuntua vaaralliselta.

 *

Tämähän tuottaa kipua

Yksinäisyyden tunteelle täytyy sanoa kovat sanat, koska se on väärä uskomus: ”Sinulla ei ole ketään, kun et ketään huoli!”  Yksinäisyyden tunne estää löytämästä ystävän, se on syy! Yksinäisyydestä vapaudutaan suostumalla. Voihan sen myöntää toiselle ja ilmaista yhteyden tarpeensa. Me muutkin kaipaamme yhteyttä, sehän pitäisi  ottaa huomioon. Meidän pitäisi kaikkien tulla ulos omasta yksinäisyyden kuplasta, tyhjiöstä, joka hyvin usein on harhaa. Tarvitaan vain vähän rohkeutta.

Näe toinen ihminen

Suunta on itsestä ulospäin. Pitäisi oppia näkemään ja tunnistamaan toisen ihmisen persoona, se, mikä heijastuu ulkoisesta olemuksesta, sisäinen ihminen. Hyvä ihmissuhde syntyy molemminpuolisessa  vapaudessa ja kunnioittamisessa.

Valittu yksinäisyys voi olla hyvää, jos se ei ole pakenemista.

* *

”Jos vain voisin löytää yhden… täydellisen ystävän, niin silloin olisin onnellinen…” – ihminen valehtelee itselleen näin. Hän tarvitsee Kristusta ja uskallusta kohdata oman yksinäisyytensä kivut ja syyt. 1)

* *

Minä tiedän, etten koe enää yksinäisyyttä minuudessani. Suostuin haavoittuvaksi, tunnustin tarpeeni. – Se on riski, mutta vain siten löytää yhteyden! Löysin yhteyden ensin olemassaolooni ja sitten Jumalaan. Uskon, että kaikki ihmiset ovat tietoisia sisällään olevasta syvästä kaipauksesta, jota mikään katoava tai luotu ei tyydytä.

Kaipaus

Senkin huomasin, ja ehdotan lukijalleni, että jos sisimmässäsi on kaipaus, johon mikään ei ole auttanut, etkä löydä ketään täyttämään tarvetta, todennäköisesti olet etsinyt väärästä suunnasta.  Sitä varten on risti. Poikkipuu ihmisten yhteyteen ja pystypuu ylöspäin yhteyteen, sovintoon Isän kanssa.

Lähteet:

G. Eldstad, Tunne itsesi…, Perussanoma, 2000

Irene Kristeri, Tule lähelle, mene pois,  2011

Pehr Carpentier, Kohtaaminen, Gummerus, 2002

A.McGrath,C.S.LEWIS – Elämä

1) Frank Lake, Johdatus kliiniseen teologiaan, Vapaa Evankeliumisäätiö, 1968