Ajatuksia psalmeista.
C.S.Lewis
on oivaltanut jotain, mikä voi jäädä psalmeja lukiessa huomaamatta. Kirjassa hän jakaa psalmit erityisellä tavalla aiheittain. Erääseen
psalminaiheeseen hän niputtaa oikeassaolevan
rukoukset, eli psalmilaulaja on ”aina oikeassa”. Hän rukoilee Jumalalta, että
väärintekijä tai vainooja saisi tuomionsa, kunnon koston; pyytää lapsettomuuden
kirousta heidän elämäänsä tai jopa ”murskaamaan heidän kallonsa”. Hän ei ole
itse syypää mihinkään!
Psalmeista
tunnistaa oikean jumalakuvan: Jumala on oikeudenmukainen – loppuun asti. Hän ei
tuomitse heikkouden tai vahvuuden perustalta. Hän näkee kaiken, ei kuten
ihminen. Hän myös kestää ihmisen rankat rukoukset! Hän näkee, mitä sisällämme, ja lopulta sen, mitä ihminen on
syvimmiltään, valitseeko oikein vai väärin, jääkö katkeruuteen. Joka
tapauksessa joudumme kantamaan omien valintojen seuraukset, niin hyvät kuin
huonotkin.
Tosiasiassahan
ihminen ajattelee aina, että nimenomaan hänet pitää ”pelastaa”, koska hän on
kuitenkin syytön! Muut ovat aiheuttaneet hänen ongelmansa ja ansaitsevat tuomion
– siis rangaistuksen. – Miten niin olet ansainnut oikeudenmukaisuuden paremman puolen?
*
Meillä
on puolustaja Pyhä Henki, ja kun tiedämme saaneemme syntimme ja vanhat kaunamme
anteeksi, voimme todella vedota ”oikeassaolevin” rukouksin. Voimme vedota kuten Luuk.18 –luvussa Jeesus
kertoo erään vertauksen '...Auta minut oikeuteeni riitapuoltani
vastaan…'
Lewis kirjoittaa (13), että kyse on siviiliasiasta, ei
rikoksesta, ja nainen tietää, että laki on hänen puolellaan. Hätä on suuri, kun
kukaan ei auta häntä, siksi hän ei anna periksi. Psalmi tiivistää
ajatuksen: Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit
valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari(
Jumalan
on kosto ja Hän huolehtii minusta. Joka tapauksessa! Hänellä on paljon varalla
– niin minulle kuin sille, joka on jotain minulle velkaa. Siihen asti ”odota
Herraa.”
Lähde:
C.S. Lewis, Mietteitä psalmeista, Sisälähetysseura, 1982
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti