Testamentti ja perintö

Kun puhutaan testamentista, voidaan puhua myös liitosta - on jonkun suhde laatijaan. Kun testamentin laatija kuolee, ”Liitto on myös testamentti, ja testamentin tekijän kuolema on aina voitava näyttää toteen.  Testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua; tekijänsä eläessä sitä ei voida koskaan panna täytäntöön” (Heb.9:16,17/KR92). 

Jonkinlainen vakuus täytyy olla todennettavissa heistä, että on oikeus perintöön. Yleensä se on sukulaisuus tai nimetty testamentissa. Perintö  on omaisuutta, jonka hallinta ja omistus siirtyy testamentin laatijan kuoleman jälkeen niille, joiden nimet testamentissa on mainittu.  Mahdollinen suhde  tai sopimus laatijan ja perijän välillä on ollut elämän aikana.

"Hänessä on teihinkin, ...pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena..."( Ef.1:13-14)

Omaisuutemme

Raamatussa on sekä vanha että uusi liitto – testamentit, joista ilmenee omaisuutemme. Jumala teki liiton yksipuolisesti: Hän sovitti, lunasti, antoi anteeksi, pelasti. Ristillä! 

Sukulaisuus todetaan verianalyysillä ja Jeesuksen ristin kuolema muutti ihmisen kokonaan; se on verenvaihto! On saatu uusi DNA ja uusi identiteetti: ”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä...” (Rm.8:17). Sehän tarkoittaa oikeastaan, että pitää ottaa lahja vastaan. 

Mitä siinä kainostelet!

On luvattu yltäkylläisyyttä 

Testamentista luen, että saan omistaa täyden ymmärryksen koko rikkauteen ja pääsen tuntemaan Jumalan salaisuuden. Ja että kun tunnen veljeni, niin yhdessä Hänen kanssaan saan omistaa viisauden ja tiedon aarteet. (Kol.2:2-3) …tietäen, että saatte Herralta palkaksi perinnön! (Kol.3:24) - Jumala vakuuttaa vielä …antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa. (Snl.8:21) Ongelma on vastaanoton päässä.

Herää kysymys

Mitenkä tämä perintö – aarre – otetaan käyttöön? Sitä sietää maistella ja miettiä.