Puhuttu lupaus, Sana, hedelmöitti Marian munasolun Hengen
kautta. Eikä tyttö itse tehnyt asian kanssa mitään, antoi kyllä luvan vaikka ei
varmasti ymmärtänyt, mikä oli homman nimi – siinä hetkessä.
Samoin tapahtuu ihmisen pelastumisessa:
Hengen kautta syntyy Kristus sisimpäämme. Pieni uskon siemen istutetaan
henkeemme ja se saa kasvaa täyteen mittaansa ajan kanssa. Olennaista on, että ihminen antaa luvan.
Jumala loi sanalla maailman. Kun perusteellisesti mietin
luomista, löydän erään ytimen, mikä ihmisessä on ”Luojan kuvan kaltaista”. Kun sanon
sanan, sitä ei ole ollut ennen, jokaisella sanalla syntyy uutta, se saa elämän
puhuttuna ja toteuttaa sen. Kuitenkaan ihmisen sana ei luo maailmaa kuten
Luojan sana. Mutta meidän sanamme luovat ”maailmoja”, me haavoitamme tai
rakennamme ihmissuhteissa.
*
Jumalan Pojassa tulee ilmi ihmisen aito luonto,
alkuperäinen, puhdas, ja näemme oman tarkoituksemme tutkiessamme Jeesuksen
tapaa.
Meitäkin kutsutaan alkuperäiseen suhteeseen, josta Jeesus,
jolle olemme antaneet luvan, huolehtii uskon siemenen kasvusta. Alkuperäistä on
se suhde, johon ihminen istutettiin Paratiisissa. Todella tarkoittaa antautumista:
”Tapahtukoon minulle kuten sanot,” ja ihminen luo sanoillaan uutta itselleen.
Emme me itsellemme pesää tee. Meissä on Toinen joka uskoo.
Hän asuu minussa. Hän on suurempi kuin se mikä on maailmassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti