Ja siellä oli
nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille
kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. Tämä
lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen
verenjuoksunsa asettui. Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" (Luuk.8:43-)
Jeesus oli juutalainen, jolla oli yllään juutalaiseen
tapaan vaippa tupsuineen. Hän ei siis hyljännyt perinnäissääntöjä. Mutta eikö
olekin ihmeellistä, että tupsuissa olisi voimaa.
On muitakin kohtia, jotka vahvistavat asiaa, Markus
kirjoittanut näin:
Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi. (Mark.6:56)
Sekin on ihmeellistä, että Jeesus tunnisti, että hänestä
lähti voima. Jos oikein muistan, tupsuilla oli tärkeä
tehtävä uskonnollisissa rituaaleissa.
… sukupolvesta
sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien
tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut
olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne
täyttäisitte, ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka
houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun
käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne. (4.Moos 15:38-40)
Siis muistin toiminnasta on kyse. Minä laitan joskus
langan sormen ympärille, jotta muistan jonkun asian. Ehkä pitäisi olla kunnon
tupsut puseron helmassa, kun muisti tahtoo olla huono ajoittain. Jumalan
sanaa pitäisi muistella ja miettiä päivittäin, että osaa myös välttää joitakin asioita.
Siitä lähtee voimaa elämään ja terveyteen.
