Testamentti ja perintö

Kun puhutaan testamentista, voidaan puhua myös liitosta - on jonkun suhde laatijaan. Kun testamentin laatija kuolee, ”Liitto on myös testamentti, ja testamentin tekijän kuolema on aina voitava näyttää toteen.  Testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua; tekijänsä eläessä sitä ei voida koskaan panna täytäntöön” (Heb.9:16,17/KR92). 

Jonkinlainen vakuus täytyy olla todennettavissa heistä, että on oikeus perintöön. Yleensä se on sukulaisuus tai nimetty testamentissa. Perintö  on omaisuutta, jonka hallinta ja omistus siirtyy testamentin laatijan kuoleman jälkeen niille, joiden nimet testamentissa on mainittu.  Mahdollinen suhde  tai sopimus laatijan ja perijän välillä on ollut elämän aikana.

"Hänessä on teihinkin, ...pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena..."( Ef.1:13-14)

Omaisuutemme

Raamatussa on sekä vanha että uusi liitto – testamentit, joista ilmenee omaisuutemme. Jumala teki liiton yksipuolisesti: Hän sovitti, lunasti, antoi anteeksi, pelasti. Ristillä! 

Sukulaisuus todetaan verianalyysillä ja Jeesuksen ristin kuolema muutti ihmisen kokonaan; se on verenvaihto! On saatu uusi DNA ja uusi identiteetti: ”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä...” (Rm.8:17). Sehän tarkoittaa oikeastaan, että pitää ottaa lahja vastaan. 

Mitä siinä kainostelet!

On luvattu yltäkylläisyyttä 

Testamentista luen, että saan omistaa täyden ymmärryksen koko rikkauteen ja pääsen tuntemaan Jumalan salaisuuden. Ja että kun tunnen veljeni, niin yhdessä Hänen kanssaan saan omistaa viisauden ja tiedon aarteet. (Kol.2:2-3) …tietäen, että saatte Herralta palkaksi perinnön! (Kol.3:24) - Jumala vakuuttaa vielä …antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa. (Snl.8:21) Ongelma on vastaanoton päässä.

Herää kysymys

Mitenkä tämä perintö – aarre – otetaan käyttöön? Sitä sietää maistella ja miettiä.

Pilkkaajia on aina olemassa...

... kaikesta huolimatta...

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa?(2.Pt.3:3,4) 

On arvioitu, että Nooan arkin rakentaminen olisi kestänyt ehkä sata vuotta. Sinä aikana ehtii tapahtua ja tieto levisi: olipas uutinen! Uteliaitten ihmettelyt, miksi mokoma jättiläinen rakennettiin kuivalle maalle, kun vettä ei ollut lähimainkaan. Kansa tuli varmasti tietämään syyn rakentamiseen! Pilkka lisääntyi ja elämäntavat muuttuivat. Ihminen reagoi juuri näin, kun hän pelkää.  Kaikki mitä oli joskus kuvitteluissaan mielikuvia luonut, syvissä ajatuksissaan salassa pohtinut, luonut maailmoja mieleensä – ja haluaisi toteuttaa. Ryhdyttiin siis elämään ”kuin viimeistä päivää”, kaikki oli yhtäkkiä sallittua. Mitä väliä? Ennen kuin tuho tulee, ennen kuin kaikki loppuu, että ehtii ”nauttia elämästä”.

"Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti..." (Hes.16:49,50), johon Pietari vastaa: "Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät" (2.Pt.2:6).

Tuhoutumisen – kaiken loppumisen – pelossaan ihminen alkaa toteuttaa ”unelmiaan”. Joittenkin ”unelmien” esteenä harmillisesti on moraali ja eettiset arvot, jonkun muun määrittelemänä. Hädän hetkellä – tuhon kynnyksellä moraalilla ja omantunnolla ei ole valtaa. Eihän lopun jälkeen ole mitään, eikä syntiäkään; se ja syyllisyys jää uskonnolliseksi ongelmaksi. Sehän on jonkun muun "syy” – Nooa voi miettiä sitä!

Ja tässä tapauksessa syyllinenhän oli Nooa! Syyllinen, koska rakensi arkkia, joten häntä sai pilkata. Arkki kuvannee tuhoa, se oli kuin Jumala, joka ei olekaan rakkaus.

Kun ihminen luopuu ihmisyyteen kuuluvasta arvostaan, moraalistaan ja vastuustaan, hänestä tulee ”alhainen”, jota Saarnaajakin ihmetteli: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä... Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.(3:18-20) - Ihmisestä tulee eläin, luomisjärjestyksessä alempiarvoinen. 

Niin Sodoman kuin Nooan kylissä tiesivät kuitenkin totuuden. Siksi he olivat vastuussa mitä seurasi: luodun elämän tuhoutuminen ja Jumalan viha syntiä kohtaan. "Sillä tietensä he eivät ole tietävinään..." (2.Pt.3:5-7)

*

Ajattele itse

Kyllä näemme, mitä maassa nyt tapahtuu – sen ymmärtää jokainen, joka ajattelee itse. Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla... Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta. (Jes.59:14,15)

– Totuus? – niin, eikö olekin vain yksi totuus. Miksi jokaisella olisi oma totuutensa ja kenen totuus on paras?

Jumala on mustasukkainen ihmisen hengestä, Hän omistaa kaiken elämän. Ehkä tulisi rukoilla kuten Aabraham: "Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?" (1.Ms.18:32  )

– Onhan Suomessa nämä kymmenen? Jotka etsivät totuutta.