Kuka saa murehtia?

                                                                                                                                                        

Sanotaan että surkoon hevonen – sillä on iso pää. Samaa voisi toivottaa murehtimisestakin, ihmisen pää on kovin pieni.

Mitä hyötyy ihminen murehtimalla asioita, tai mitä voi saavuttaa? Murhehan on vain hänen ikiomansa, ei paranna kaveria tai maailmaa. Eikö olekin niin, että murehtija itse kulkee allapäin, hartioilla raskas taakka, ahdistuneena. Murehtijan sisimmässä on jotain liikaa.

*Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. Ps.38:7

Murehtija murehtii edessä olevaa tulevaa: tulevaisuutta, josta ei tiedä mitään! Miten siihen voisikaan vaikuttaa!  - Tulevaisuus ei murehtimalla parane. 

*

Tässä omia löytöjäni. 

Ihminen, joka murehtii tai huolestuu, EI KUULE; nimittäin huoli tukkii kuulokanavat. Murehtimisen voi tunnistaa sisäisestä levottomuudesta. Murhe ryöstää rauhan, vie yöunet, ottaa ylivallan ja kontrolloi ajatuksia ja elämää. Murhe myös vääristää totuutta, masentuu, ei erota valhetta, koska se kutistaa mahdollisuuksia, kutistaa.  Murehtija pakenee jotain, ja Jumalaa pakeneminen maksaa ihmiselle. Kannattaa myös miettiä, vaivaako ajatuksia kiire, kovasydämisyys, ylpeys…

Huolestuttavaa sekin, ettei Jumalan ääntä huomaa se, joka murehtii. Jumala ehkä haluaa osoittaa jotain, kun Hän sallii murheita. Elämästä ei selviä ilman huolia ja murheita, mutta pahinta lie se, jos murheet käyvät toteen.

* Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui. Job.3:25  

*Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Val.3:31-33

Murehtiminen on mielestäni syntiä: asetutaan Jumalan yläpuolelle. Jos ymmärtää murehtimisen perustan, huomaa asettavansa kyseenalaiseksi Jumalan mahdollisuudet.  Parempi valinta olisi lähtökohdaksi ottaa: ”Hänessä olen enemmän siunattu.”

* Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa. Snl.12:25

Mielihyvää esiintyy sitä enemmän, mitä vähemmän ihminen murehtii.

Kiire tekeminen lähettää sielun kauas 3.

Tämä on sitten viimeinen, kolmas ajatus kirjasta "Ajan takaa, kauemmas katsomisen taidosta" (Tommy Hellsten, Kirjapaja, 2011)

Hellsten kirjoittaa kokemuksestansa kuinka löytää sijaintinsa itsessään ja itsen ääriviivat (134). Kun oman aikansa pysäyttää, huomaa voimaantumista. Aikaa olemiseen, aikaa hyvänlaiseen toimettomuuteen, aikaa ilman odotuksia, vaatimuksia tai takarajoja. Levollisuudessa olemisen merkitys synnyttää kokemuksen oman sielun tilasta.

Ihminen on sielu-ruumis-henki. Sielu ilmaisee itsensä ruumiissa, jossa se kokee elämän. Uupumus on sielun huuto. (84)

Kiireen ihmiset ovat nykyään sieluttomia. Minä mietin, miten heidän henkensä voi.

Ihmisen sielu ei viihdy siellä, missä se ei saa tilaa, hitautta, yksinkertaisuutta ja väljyyttä (135). Sielun tila on huomionarvoinen, koska hyvinvointi tarkoittaa sen olemusta. Ihmisen sielu on hidas, siksi se usein kärsii. Hellsten kehottaa kuuntelemaan sielusta nousevia vihjeitä ja kipuja. Siinä on sanomaa. Mitä vaikeampi asia, sitä vahvempi on sielun puhuttelu. 

Sielu katsoo kahteen suuntaan: ikuisuuteen ja aikaan (175).

Tämä aika, jota ihminen elää, käytetään siis hengissä säilymiseen. Sielua siihen ei juuri tarvita. Mutta sielua tarvitaan elämän syvien kysymysten äärellä oltaessa. (175) Jumalallakin on sanottavansa! Ravisteluako tarvitaan vai täsmäpommitusta, osumia sinne, missä syvimmät kivut sijaitsee. Minkähän takia Hänen viestinsä ei läpäise tajuntaamme?

Sielua ei haluta kuunnella, koska siitä tulee hankaluuksia vuorovaikutussuhteissa. Sielun kuuntelu edellyttää tavatonta rohkeutta. (64) ”Ihmisen on selvitettävä suhteensa neljään perusasiaan, ennen kuin hän tulee vapaaksi sanan todellisessa merkityksessä (ts.kykenee toteuttamaan itseään): 1. Suhde aikaan, 2. Suhde sukupuoleen, 3. Suhde syyllisyyteen, 4. Suhde kuolemaan.” [1]

Toinen on erilainen kuin minä. Tunnistamme toisen ihmisen ainutlaatuisuudessa oman ainutlaatuisuutemme (53).  ”Mitä lähemmäksi pääsee salassa olevaa sisäistä ihmistä, sitä enemmän ihmiset alkavat muistuttaa toisiansa.” [2]

*

Jokapäiväisissä tuskissamme painiskelemme ei vain sielun kipujen kanssa, vaan mukana on aina ihmisen ydin, hengen alueen mielipiteet.  Jumalan Pyhä Henki voi varmistaa, että se, mitä hengestämme siirtyy sieluun, on varmasti totuus.

---

[1]  E.Ewalds, 1978

[2]  Aarno Sainio, Ehjä Ihminen, Sielunhoidon perusteet, Kirjapaja 1983;81